Voivatko väärät kalusteet lisätä kaatumisriskiä hoivakodissa?

Kyllä, väärät kalusteet voivat merkittävästi lisätä kaatumisriskiä hoivakodissa. Liian matalat tuolit, epävakaat pöydät ja liukkaita pintoja sisältävät kalusteet vaikeuttavat ikääntyneen turvallista liikkumista ja ylös nousemista. Kaatumisriskin hallinta hoivakodissa on kokonaisuus, johon kalustevalinnoilla on suorempi yhteys kuin usein ymmärretään.

Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset siitä, mitkä kalusteiden ominaisuudet altistavat kaatumisille, mitkä tilat ovat vaarallisimpia ja miten oikeilla kalustevalinnoilla voidaan aktiivisesti suojata asukkaita.

Mitkä kalusteiden ominaisuudet lisäävät kaatumisriskiä?

Kaatumisriskiä hoivakodissa lisäävät eniten kalusteet, joista puuttuvat tukevat käsinojat, joiden istuinkorkeus on väärä tai joiden rakenne on epävakaa. Ikääntyneillä lihasvoima ja tasapaino ovat heikentyneet, joten kaluste, joka ei tue ylösnousua tai joka liukuu lattialla, muuttuu välittömästi vaaratekijäksi.

Konkreettisia riskiominaisuuksia ovat muun muassa:

• Käsinojan puuttuminen tai käsinojat, jotka eivät ulotu riittävän pitkälle eteen ylösnousun tueksi
• Liian pehmeä tai liian kova istuin, joka tekee nousemisesta epävakaata
• Pyörillä varustetut tuolit ilman lukitusjärjestelmää
• Liukkaat jalat ilman lattiaa suojaavia ja pitoa lisääviä huopatassuja tai kumitukia
• Terävät kulmat ja reunat, joihin asukas voi kompastua tai joista hän voi saada iskuvamman kaatuessaan
• Epäsymmetriset tai visuaalisesti harhaanjohtavat pinnat, jotka hämäävät erityisesti muistisairaita

Muistisairaiden kohdalla visuaalinen kontrasti on erityisen tärkeä tekijä. Liian tummat lattiapinnat tai kalusteet voivat näyttää asukkaan silmissä ”mustilta aukoilta”, jolloin hän väistelee niitä ja menettää tasapainonsa. Kalustevalinnoissa kannattaakin kiinnittää huomiota selkeisiin väriero- ja kontrastiratkaisuihin.

Miten istuinkorkeus vaikuttaa kaatumiseen hoivakodissa?

Istuinkorkeus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka turvallisesti asukas pystyy nousemaan ylös istumasta. Jos tuoli on liian matala, nouseminen vaatii huomattavaa lihasvoimaa ja aiheuttaa epätasapainon, joka altistaa kaatumiselle juuri ylösnousun hetkellä. Liian korkea tuoli puolestaan jättää jalat roikkumaan, mikä heikentää tukevuutta.

Hoivakodeissa suositeltava istuinkorkeus on tyypillisesti 46–52 cm lattiasta, mutta optimaalinen korkeus vaihtelee asukkaan pituuden mukaan. Säädettävä istuinkorkeus on siksi usein paras ratkaisu, erityisesti yhteistiloissa, joissa sama tuoli palvelee erikokoisia ihmisiä.

Käsinojan sijainti suhteessa istuinkorkeuteen on yhtä tärkeä. Käsinojien tulisi ulottua riittävän pitkälle eteen, jotta asukas saa tukea koko ylösnousun ajan eikä vain sen loppuvaiheessa. Julkisten tilojen ja hoivaympäristöjen kalusteille sovelletaan standardia EN 16139, joka asettaa vaatimukset rakenteelliselle kestävyydelle ja turvallisuudelle.

Mitkä huoneet hoivakodissa ovat kaatumisten kannalta vaarallisimpia?

Hoivakodissa kaatumisia tapahtuu eniten wc- ja kylpyhuonetiloissa, makuuhuoneissa sekä ruokailusalissa. Nämä ovat tiloja, joissa asukkaat liikkuvat usein itsenäisesti tai siirtyvät asennosta toiseen ilman jatkuvaa hoitajan tukea.

Wc- ja pesutiloissa kaatumisriski on korkea kosteuden, liukkaiden lattioiden ja ahtaiden tilojen vuoksi. Tässä kalusteilla, kuten tukevilla wc-istuimen korotuksilla ja käsituellisilla suihkutuoleilla, on suora turvallisuusvaikutus.

Makuuhuoneessa sängyn korkeus on kriittinen tekijä. Liian matala tai liian korkea sänky vaikeuttaa turvallista siirtymistä. Moottoroidut hoivasängyt, jotka täyttävät standardin EN 60601-2-52 vaatimukset ja joissa on CE-merkintä, mahdollistavat korkeuden säätämisen asukkaan tarpeen mukaan.

Ruokailusalissa riskit liittyvät tuolien ja pöytien epäsopivaan korkeuseroon sekä tuoleihin, joista nouseminen on hankalaa. Myös ruokailutilan kalusteissa kannattaa varmistaa, että pöydät täyttävät julkisten tilojen standardin EN 15372 mukaiset vakavuusvaatimukset.

Mitä ominaisuuksia turvallisessa hoivakodin kalusteessa tulisi olla?

Turvallinen hoivakodin kaluste yhdistää ergonomisen muotoilun, rakenteellisen kestävyyden ja hygieeniset materiaalit. Keskeisiä ominaisuuksia ovat tukevat käsinojat, oikea istuinkorkeus, vakaa rakenne ilman heilumista sekä helposti puhdistettavat pinnat.

Tärkeimmät ominaisuudet turvallisessa hoivakodin kalusteessa:

• Käsinojat, jotka tukevat ylösnousua alusta loppuun
• Säädettävä korkeus tai asukaskohtaisesti valittu istuinkorkeus
• Tukeva, liikkumaton rakenne kumitassuin tai vastaavalla pitävällä alustalla
• Nestettä läpäisemätön verhoilu (nestetiiviys) hygienian varmistamiseksi
• Irrotettavat istuintyynyt pesua ja huoltoa varten
• Korkea kulutuksenkestävyys, vähintään 50 000–60 000 Martindale-kierrosta verhoilukankaalle
• SL1-paloluokituksen täyttävä verhoilu ja pehmustekombinaatio, jota Suomen julkiset hoivatilat käytännössä edellyttävät
• Selkeä visuaalinen kontrasti ympäristöön nähden muistisairaiden orientoitumisen tueksi

Me Junetilla varmistamme, että toimittamiemme kalusteiden mukana tulee kaikki tarvittava vaatimustenmukaisuusdokumentaatio. Hankintapäätöstä tekevän ei tarvitse erikseen selvittää standardien täyttymistä.

Voivatko kalusteet myös ehkäistä kaatumisia aktiivisesti?

Kyllä, oikein valitut kalusteet eivät ainoastaan poista riskejä vaan voivat aktiivisesti tukea turvallista liikkumista. Ergonomisesti suunniteltu tuoli, josta on helppo nousta, vähentää horjahduksia ylösnousun hetkellä. Kontrastivärein merkityt kalusteet auttavat muistisairasta hahmottamaan tilan ja liikkumaan itsevarmemmin.

Kaatumisten ehkäisy kalusteiden avulla perustuu kolmeen mekanismiin:

1. Ylösnousun tukeminen: Oikean korkuiset ja käsinojalliset tuolit vähentävät sitä kriittistä hetkeä, jolloin tasapaino on epävarma.
2. Visuaalinen ohjaus: Selkeät kontrastierot kalusteiden ja lattian välillä auttavat hahmottamaan etäisyyksiä ja reunoja, mikä on erityisen tärkeää muistisairaille asukkaille.
3. Tukipisteiden tarjoaminen: Strategisesti sijoitetut, tukevat kalusteet voivat toimia epävirallisina tukipisteinä liikkuessa, erityisesti käytävillä ja yhteisissä oleskelutiloissa.

Kodinomaisuuden periaate, eli se, että kaluste näyttää tutulta ja viihtyisältä mutta täyttää B2B-kestävyyden vaatimukset, tukee myös asukkaiden psyykkistä turvallisuudentunnetta. Tuttu, kodinomainen ympäristö vähentää levottomuutta ja hätäisiä liikkeitä, jotka ovat yksi kaatumisten taustatekijä.

Milloin hoivakodin kalusteet kannattaa uusia turvallisuuden näkökulmasta?

Hoivakodin kalusteet kannattaa uusia, kun niissä ilmenee rakenteellisia vaurioita, verhoilu on kulunut tai rikkonainen, tai kun kalusteet eivät enää täytä voimassa olevia turvallisuus- ja hygieniavaatimuksia. Pelkkä ikä ei ratkaise, mutta aktiivisessa hoivakäytössä kalusteet kuluvat huomattavasti nopeammin kuin kotikäytössä.

Käytännön merkkejä siitä, että uusiminen on ajankohtaista:

• Tuolin rakenne heiluu tai natisee, mikä viittaa liitosten heikkenemiseen
• Verhoilussa on halkeamia tai reikiä, jotka estävät tehokkaan puhdistuksen ja rikkovat nestetiiviysvaatimuksen
• Istuintyyny on painunut kasaan eikä enää tue ergonomisesti
• Kaluste ei enää täytä voimassa olevia standardeja, esimerkiksi paloluokituksen tai kulutuksenkestävyyden osalta
• Hoitohenkilökunta raportoi toistuvasti vaikeuksista asukkaiden avustamisessa tiettyjen kalusteiden kanssa

Uusiminen kannattaa suunnitella ennakoivasti osana hoivakodin laadunhallintaa eikä vasta pakon edessä. Me autamme kartoittamaan nykyisten kalusteiden kunnon ja suunnittelemaan uusimisen vaiheistuksen niin, että toiminta häiriintyy mahdollisimman vähän, asennuksesta valmiiseen tilaan asti.