Miten seniorikalusteet eroavat geriatrisista apuvälineistä kliinisesti?

Seniorikalusteet ja geriatriset apuvälineet eroavat toisistaan sekä sääntelyllisesti että käyttötarkoitukseltaan. Seniorikalusteet ovat huonekaluja, joihin sovelletaan huonekalustandardeja, kun taas geriatriset apuvälineet luokitellaan terveydenhuollon laitteiksi, joihin liittyy pakollinen CE-merkintä ja tiukempi viranomaisvalvonta. Tämä ero vaikuttaa suoraan siihen, mitä hoivakodin hankintaprosessissa on otettava huomioon. Alla käymme läpi keskeisimmät kysymykset, jotka nousevat esiin aina, kun hoivakodin kalustehankintaa suunnitellaan.

Mitä eroa on seniorikalusteilla ja geriatrisilla apuvälineillä?

Seniorikalusteet ovat huonekaluja, jotka on suunniteltu iäkkäiden ihmisten erityistarpeisiin, kuten nousemisen helpottamiseen ja turvalliseen istumiseen. Geriatriset apuvälineet puolestaan ovat terveydenhuollon laitteita, kuten geriatrisia tuoleja tai sähkösäätöisiä hoitosänkyjä, joilla on lääkinnällinen käyttötarkoitus ja joihin vaaditaan CE-merkintä. Rajan ymmärtäminen on hankinnoissa olennaista.

Käytännössä ero näkyy selkeimmin dokumentaatiossa ja sääntelyssä. Sähkösäätöinen hoitosänky on lääkinnällinen laite, jonka tulee täyttää standardi EN 60601-2-52 ja jonka CE-merkintä on pakollinen. Tavallinen nojatuoli, joka on suunniteltu senioreille ergonomisesti, on huonekalu, eikä siihen liity CE-merkintävelvoitetta. Tämä ei tarkoita, että huonekalu olisi vähemmän laadukas, vaan että siihen sovelletaan eri standardeja.

Hoivakodin arjessa nämä kaksi tuoteryhmää täydentävät toisiaan. Apuvälineet vastaavat lääkinnällisiin ja kuntoutustarpeisiin, kun taas seniorikalusteet luovat kodinomaisen, turvallisen ja viihtyisän ympäristön asumiseen ja oleskeluun.

Milloin hoivakodissa tarvitaan kalustetta eikä apuvälinettä?

Hoivakodissa tarvitaan kalustetta silloin, kun tavoitteena on luoda kodinomainen ja viihtyisä ympäristö, tukea päivittäisiä toimintoja, kuten ruokailua ja oleskelua, sekä edistää asukkaiden hyvinvointia ilman lääkinnällistä käyttötarkoitusta. Apuväline on oikea valinta silloin, kun kyse on kliinisestä hoidosta tai lääketieteellisestä tuesta.

Käytännön esimerkki: ruokailutila tarvitsee ergonomisesti mitoitetut tuolit ja pöydät, joissa on otettu huomioon pyörätuolinkäyttäjät ja liikuntarajoitteiset. Nämä ovat hoivakodin kalusteita, eivät apuvälineitä. Sen sijaan asukashuoneessa käytettävä sähkösäätöinen sänky, joka helpottaa hoitohenkilökunnan työtä ja ehkäisee painehaavoja, on lääkinnällinen laite.

Hankintapäätöstä tehtäessä kannattaa kysyä: onko tuotteen ensisijainen tehtävä lääkinnällinen vai onko se osa asumis- ja oleskeluympäristöä? Tämä kysymys ohjaa sekä budjettia että hankintamenettelyä oikeaan suuntaan.

Miten seniorikalusteiden ergonomia eroaa tavallisista huonekaluista?

Seniorikalusteiden ergonomia eroaa tavallisista huonekaluista erityisesti mitoituksessa, materiaalivalinnoissa ja toiminnallisuudessa. Istuinkorkeus, käsinojien muoto, selkänojan tuki ja nousemista helpottavat rakenteet on suunniteltu iäkkäiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien ja toimintakyvyn mukaan, kun taas tavalliset huonekalut on mitoitettu yleiseen käyttöön.

Konkreettisia eroja ovat muun muassa:

• Istuinkorkeus: Seniorituoleissa istuinkorkeus on usein tavallista suurempi, jotta ylösnouseminen onnistuu ilman kohtuutonta ponnistelua.
• Käsinojat: Ulottuvat riittävän pitkälle eteen, jotta niihin voi tukeutua noustessa.
• Verhoilu: Julkisissa hoivaympäristöissä vaaditaan usein vähintään 50 000 Martindale kulutuksenkestävyys sekä nestetiiveys hygienian varmistamiseksi.
• Paloluokitus: Suomalaisissa hoivalaitoksissa vaaditaan tyypillisesti SL1-paloluokitus verhoilu- ja tyynykombinaatioille.

Lisäksi muistisairaiden asukkaiden tiloissa on kiinnitettävä erityistä huomiota visuaaliseen kontrastiin. Liian tummat pinnat saatetaan kokea mustina aukkoina, mikä voi aiheuttaa hämmennystä ja kaatumisriskejä. Hyvä seniorikaluste on samaan aikaan kestävä ja kodinomainen, eikä se näytä laitosmaiselta.

Voivatko seniorikalusteet korvata geriatrisia apuvälineitä?

Seniorikalusteet eivät voi korvata geriatrisia apuvälineitä silloin, kun kyse on lääkinnällisestä tarpeesta. Ne voivat kuitenkin merkittävästi vähentää apuvälineiden tarvetta tukemalla toimintakykyä ja itsenäisyyttä arjessa, mikä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua.

Hyvin suunniteltu hoivaympäristö, jossa kalusteet tukevat liikkumista, nousemista ja istumista ergonomisesti, voi vähentää kaatumistapaturmia ja lisätä asukkaiden omatoimisuutta. Tämä ei ole spekulaatiota, vaan perustuu hoivaympäristösuunnittelun vakiintuneeseen käytäntöön, jota esimerkiksi THL:n ikääntymistutkimus tukee.

Käytännössä viisas hankintastrategia yhdistää molemmat: laadukkaat ergonomiset kalusteet luovat turvallisen perusympäristön, ja tarvittavat apuvälineet täydentävät kokonaisuutta yksilöllisten hoitotarpeiden mukaan.

Mitä standardeja ja vaatimuksia seniorikalusteisiin sovelletaan?

Seniorikalusteisiin sovelletaan julkisten tilojen huonekalustandardeja, joista keskeisimmät ovat istuimille EN 16139 ja pöydille EN 15372. Näiden lisäksi hoivaympäristöissä on otettava huomioon esteettömyysvaatimukset, paloturvallisuus ja materiaalien hygieenisyys.

Alla keskeisimmät vaatimukset tiivistettynä:

1. EN 16139 koskee julkisten tilojen istuimia ja on oikea standardi hoiva- ja palvelukotiympäristöihin. Toimistotarkoituksiin suunniteltua EN 1335 -standardia ei tule soveltaa näissä tiloissa.
2. EN 15372 koskee julkisten tilojen pöytiä ja asettaa vaatimukset kestävyydelle ja rakenteelliselle turvallisuudelle.
3. SL1-paloluokitus on Suomessa tyypillinen vaatimus hoivalaitosten verhoilumateriaaleille ja tyynykombinaatioille.
4. Esteettömyys on huomioitava voimassa olevan Rakentamislain mukaisesti kaikissa julkisissa tiloissa.

Vaatimustenmukaisuusdokumentaatio voi tuntua hankalalta, mutta sen ei tarvitse olla. Me Junetilla toimitamme kaikki tarvittavat vaatimustenmukaisuusvakuutukset osana kalustetoimitusta, joten hankintavastaavan ei tarvitse erikseen selvittää jokaisen tuotteen dokumentaatiota. Tämä on erityisen arvokasta hyvinvointialueiden julkisissa hankinnoissa, joissa dokumentaatiovaatimukset ovat tarkkoja. Lisätietoa Rakentamislain esteettömyysvaatimuksista löytyy Finlexistä.