Mitä eroa on hoivakodin ja palveluasumisen kalusteiden vaatimuksilla?

Hoivakodin ja palveluasumisen kalustevaatimukset eroavat toisistaan merkittävästi: hoivakodeissa korostuvat raskaan hoitotyön asettamat vaatimukset, kuten nosto- ja siirtoapuvälineiden yhteensopivuus sekä tiukka hygienia, kun taas palveluasumisessa painotetaan itsenäistä asumista tukevaa kodinomaisuutta ja esteettömyyttä. Ero syntyy ennen kaikkea asukkaiden toimintakyvystä ja hoivan intensiteetistä. Tässä artikkelissa käymme läpi kummankin ympäristön keskeiset vaatimukset ja sen, miten oikeat kalusteet valitaan käytännössä.

Mitkä tekijät määrittävät hoivakodin kalustevaatimukset?

Hoivakodin kalustevaatimukset määräytyvät asukkaiden korkean hoivantarpeen, henkilökunnan ergonomian sekä tiukkojen hygienia- ja turvallisuusstandardien perusteella. Kalusteiden on kestettävä intensiivinen päivittäinen käyttö, helpotettava hoitotyötä ja sovelluttava muistisairaiden asukkaiden erityistarpeisiin.

Hoivakodeissa asuvat henkilöt tarvitsevat usein apua lähes kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Tämä tarkoittaa, että kalusteiden on tuettava sekä asukkaan että hoitajan työtä samanaikaisesti. Sänkyjen, tuolien ja pöytien on sovittava yhteen nosto- ja siirtoapuvälineiden kanssa, ja niiden on kestettävä toistuvaa, raskasta käyttöä vuosia.

Muistisairaiden asukkaiden kohdalla korostuu erityisesti visuaalinen kontrasti: kalusteiden värien ja pintojen on autettava asukasta hahmottamaan tila turvallisesti. Liian tummat pinnat voivat näyttää ”mustilta aukoilta” ja aiheuttaa pelkoa tai kaatumisia. Samalla kalusteiden tulee noudattaa kodikkuuden periaatetta, eli näyttää tutulta ja turvalliselta, vaikka niiden taustalla on täysi B2B-kestävyys.

Paloturvallisuus on myös keskeinen vaatimus. Suomalaisissa hoivalaitoksissa verhoilukankaiden ja istuinpehmusteiden yhdistelmältä vaaditaan yleensä tiukka SL1-paloluokitus, joka on selvästi vaativampi kuin tavallisessa kotikäytössä.

Mitä erityisvaatimuksia palveluasumisen kalusteilla on?

Palveluasumisen kalusteilta vaaditaan ensisijaisesti esteettömyyttä, kodinomaisuutta ja itsenäistä asumista tukevia ominaisuuksia. Asukkaat ovat toimintakyvyltään itsenäisempiä kuin hoivakodeissa, joten kalusteiden on tuettava arjen sujuvuutta ilman laitosmaisuuden tunnetta.

Palveluasumisessa asukas elää omassa kodissaan, joten kalusteiden esteettinen laatu nousee tärkeämmäksi. Silti tekniset vaatimukset ovat edelleen korkeammat kuin tavallisessa kotikäytössä. Tuolien ja sohvien on oltava helposti noustavia, pöytien sopivalle korkeudelle säädettäviä ja pintojen helposti puhdistettavia.

Esteettömyys on lakisääteinen vaatimus. Voimassa olevan Rakentamislain mukaiset esteettömyysmääräykset koskevat palveluasumisen tiloja, mikä tarkoittaa käytännössä riittäviä kulkuväyliä, oikeita kalustekorkeuksia ja apuvälineiden käytön mahdollistavia ratkaisuja. Istuinten korkeus, käsinojat ja tukevuus ovat keskeisiä tekijöitä.

Miten hoivakodin ja palveluasumisen kalustevaatimukset eroavat toisistaan?

Tärkein ero on hoivan intensiteetti: hoivakodissa kalusteiden on kestettävä raskas hoitotyö ja sovelluttava täysin avustettavalle asukkaalle, kun taas palveluasumisessa korostuvat itsenäistä toimintakykyä tukevat ja kodinomaiset ratkaisut. Molemmat ympäristöt vaativat kuitenkin julkisen tilan kestävyyden ja hygieniastandardit.

Konkreettiset erot näkyvät esimerkiksi seuraavissa asioissa:

• Sängyt: Hoivakodeissa käytetään sähkösäätöisiä hoitosänkyjä, jotka ovat lääkinnällisiä laitteita ja vaativat CE-merkinnän sekä standardin EN 60601-2-52 mukaisen vaatimustenmukaisuuden. Palveluasumisessa riittää usein korkeussäädettävä, kodinomainen sänky.
• Istuimet: Kummassakin ympäristössä istuinten tulee täyttää julkisten tilojen istumastandardin EN 16139 vaatimukset, mutta hoivakodissa tarvitaan lisäksi nosto-ominaisuuksia ja helpompaa puhdistettavuutta.
• Pöydät: Julkisten tilojen pöytien standardi EN 15372 koskee molempia, mutta hoivakodeissa tarvitaan usein pyörätuoliystävälliset mitat ja säädettävyys.
• Estetiikka: Palveluasumisessa kodinomaisuus on ensisijainen tavoite, hoivakodissa se on tärkeä mutta alisteinen turvallisuus- ja hygieniaominaisuuksille.

Miksi ergonomia on erityisen tärkeää hoiva- ja palvelukotikalusteissa?

Ergonomia on hoiva- ja palvelukotikalusteissa kriittistä, koska huonosti suunnitellut kalusteet lisäävät sekä asukkaiden kaatumisriskiä että hoitohenkilökunnan työkuormaa ja tapaturmia. Oikea ergonomia suojaa molempia osapuolia ja parantaa hoidon laatua.

Asukkaan näkökulmasta ergonomiset hoivakalusteet tarkoittavat oikeaa istuinkorkeutta, riittäviä käsinojia nousemisen tueksi sekä selkätukea, joka ehkäisee asentovirheitä. Erityisesti iäkkäillä ja toimintakyvyltään heikentyneillä asukkailla väärä istuinkorkeus voi johtaa kaatumisiin tai painehaavaumiin.

Hoitajan näkökulmasta ergonomiset kalusteet tarkoittavat säädettäviä korkeuksia, pyörällisiä ratkaisuja siirtämisen helpottamiseksi sekä rakenteita, jotka eivät estä nosto- ja siirtoapuvälineiden käyttöä. Tämä vähentää tuki- ja liikuntaelinsairauksia, jotka ovat hoitoalalla yleinen ammattitauti.

Mitä materiaaleja hoiva- ja palvelukotikalusteissa tulisi käyttää?

Hoiva- ja palvelukotikalusteissa tulisi käyttää materiaaleja, jotka yhdistävät korkean kulutuskestävyyden, hygieenisyyden ja kodinomaisen ulkonäön. Verhoilukankaiden kulutuskestävyyden tulee olla vähintään 50 000–60 000 Martindalea, ja pintojen on oltava nestetiiviitä sekä helposti puhdistettavia.

Keskeisiä materiaalivaatimuksia ovat:

• Verhoilukankaat: Vähintään 50 000 Martindalen kulutuskestävyys, nesteiden läpäisemättömyys (nestetiiviys) ja SL1-paloluokituksen täyttäminen.
• Irrotettavat pehmusteet: Mahdollistavat tehokkaan hygienianhallinnan ja pesun tarvittaessa.
• Runkorakenteet: Massiivipuu tai korkealaatuinen vaneri kestää hoitoympäristön rasituksen ilman rakenteiden pettämistä.
• Pinnoitteet: Tasopinnoissa käytetään korkeapainelaminaattia tai vastaavia materiaaleja, jotka sietävät toistuvaa desinfektiopyyhintää.

Kotimaiset materiaalit ovat etu myös vastuullisuuden näkökulmasta. Me Junetilla valmistamme kalusteet Suomessa kotimaisia materiaaleja hyödyntäen, mikä takaa sekä laadun että lyhyemmän toimitusketjun.

Miten kalusteet valitaan oikein hoiva- tai palvelukotiin?

Oikeat kalusteet hoiva- tai palvelukotiin valitaan kartoittamalla ensin asukasprofiili ja hoivan intensiteetti, sen jälkeen tilan tekniset vaatimukset ja viimeisenä estetiikka. Hankintapäätöksen tueksi kannattaa vaatia toimittajalta kaikki tarvittavat vaatimustenmukaisuusasiakirjat valmiiksi koottuna.

Käytännön valintaprosessi etenee tyypillisesti näin:

1. Asukasprofiilin määrittely: Onko kyseessä tehostettu palveluasuminen, muistisairaiden yksikkö vai kevyempi palveluasuminen? Tämä määrittää kalustevaatimusten tason.
2. Tilasuunnittelu: Kulkuväylät, esteettömyys, apuvälineiden tila ja valaistus vaikuttavat kalustevalintoihin merkittävästi.
3. Teknisten vaatimusten tarkistus: Standardit EN 16139, EN 15372 ja tarvittaessa EN 60601-2-52, sekä SL1-paloluokitus verhoiluille.
4. Vaatimustenmukaisuusasiakirjat: Luotettava toimittaja toimittaa kaikki tarvittavat dokumentit valmiiksi, mikä helpottaa julkisia hankintaprosesseja.
5. Kokonaispalvelun arviointi: Suunnittelusta asennukseen ulottuva kokonaispalvelu säästää aikaa ja varmistaa, että kaikki osat toimivat yhteen.

Me autamme asiakkaitamme koko prosessin ajan tilasuunnittelusta avaimet käteen -toimitukseen, mukaan lukien kaikki vaatimustenmukaisuusdokumentit valmiina. Näin hoiva- tai palvelukodin johtajan ei tarvitse itse selvittää standardeja tai kerätä paperityötä eri toimittajilta.